Syksy 2
Päiväretki Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueella


Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue, lokakuu
Talvi tuntui olevan jo ovella, vaikka oli vasta lokakuun alku. Oli sadellut monta päivää, ja lämpötila oli lähellä nollaa. Maahan pudonneet lehdet olivat kovin ruskeita ja sammaleet hohtivat vihreinä märässä metsässä, kun suuntasimme kohti Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualuetta. Kaupunki tuntui jääneen jo kauas taakse, kun kipusimme Viitastenperän jyrkkää kalliota.
Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualue sijaitsee Hervannan eteläosassa. Se on perustettu vuonna 2018, ja se on tällä hetkellä kantakaupungin laajin suojelualue (86 hehtaaria). Alueella on mm.varttunutta kangasmetsää, ojittamattomia suoalueita ja arvokas kallioalue. Sieltä löytyy useita harvinaisia kääpä-, jäkälä- ja sammallajeja. Myös kasvi- ja hyönteislajisto on merkittävä alueella. Monien muiden Tampereen monimuotoisimpien metsäalueiden tavoin, sielläkin asustelee esimerkiksi pohjantikkoja, liito-oravia ja kanahaukkoja. Myös hirvistä, karhuista ja ilveksistä on tehty havaintoja.
Kallion laella luimme alueen luonnon erityispiirteistä kertovaa kylttiä. Harmittelimme, että kyltin päälle oli kirjoitettu mustalla tussilla. Keräsimme kyltistä vuorotellen sanoja metsästä kertovaa yhteisrunoa varten.
Tällaiset sanat valittiin: KALLIONLAELTA, SOPIVIA, ELINYMPÄRISTÖ, HOUKUTTELEVAT, ONNEKAS, LUONNONSUOJELUALUEELTA, OLOSUHTEET, MÄNTY JA PUOLUKKA, EIKÄ NIITÄ SAA KERÄTÄ JOKAMIEHENOIKEUDELLA
Ja tällaisia lauseita ja runoja nuoret tekivät kyltin sanojen inspiroimana:
Mänty ja puolukka houkuttelevat eläimiä,
koska ne tarjoavat sopivan elinympäristön ja
hyvät olosuhteet.
Onnekas mänty ja puolukka ovat
kallionlaelta ja luonnonsuojelualueelta
sopivia elinympäristöjä
houkuttelevia olosuhteita
eikä niitä saa kerätä jokamiehenoikeudella
Metsä kutsuu kulkijaa,
kun kallionlaelta kauas näkee
siellä ovat mänty ja puolukka,
ja niiden oma elinympäristö.
Aurinko lämmittää vanhaa puuta,
olosuhteet ovat luonnolle sopivia.
Punaiset marjat houkuttelevat minua,
mutta ne ovat luonnonsuojelualueelta,
eikä niitä saa kerätä jokamiehenoikeudella*.
Silti tunnen itteni onnekaaksi
kun saan vaan katsella ja kävellä.
* Makkarajärvi-Viitastenperän luonnonsuojelualueella saa poimia marjoja. Tämä runon lause liittyy meidän Seitsemisen metsäretkeen (Kesä 3), jolloin vierailimme aarnimetsässä, jossa jokaisenoikeudet ovat rajoitetummat (mm. ei saa poimia marjoja eikä kulkea muualla kuin merkityllä polulla).
Teimme havaintoja, millaisia muutoksia luonnossa oli tapahtunut kevään ja kesän jälkeen. Nyt kuusen vuosikasvaimia ei enää näkynyt ollenkaan, vaan ne olivat muuttuneet samanvärisiksi kuin vanhemmat neulaset.
Keväällä seurasimme, kuinka mustikat kukkivat toukokuussa. Kesäkuussa kukista muodostui vihreitä marjoja, jotka heinäkuussa muuttuivat sinisiksi. Nyt mustikanvarvuissa ei enää näkynyt mustikoita, ja ne olivat pudottaneet lehtensä talvea varten. Puolukan varvut sen sijaan ovat ikivihreitä, sen paksut lehdet kestävät jopa talven kylmyyden. Löysimme muutaman puolukan maistiaisiksi. Kuvassa alla puolukkaa ja mustikan lehdettömiä varpuja.
Viitastenperän jylhä kallio nousee noin 35 metriä Hervantajärven pinnasta. Sieltä on hienot näköalat. jotka tuovat mieleen Pohjois- ja Itä-Suomen. Viitastenperän kalliolla kasvaa erityisesti mäntyjä sekä monenlaisia sammal- ja jäkälälajeja. Pysähdyimme äänittämään syksyistä äänimaisemaäänitystä Viitastenperän näköalapaikalle. Suljimme silmät ja kuuntelimme metsän ääniä. Metsä oli hyvin hiljainen. Kuului hentoa sateen ropinaa ja vienoa tuulta.
Lähdimme laskeutumaan kalliolta laavulle.
Näimme savun nousevan tulipaikalta jo kaukaa, laavulla oli retkeilijöitä. Odottaessamme vuoroamme otimme kuvia ja videoita syksyisestä luonnosta eri kameroilla. Nuoret pohtivat kuvia ottaessaan mm.seuraavaa teemaa: löytyykö syksyisestä luonnosta mitään mikä symboloi sinulle toivoa, uutta alkua?
Nuotiolla oli mukava lämmitellä ja juoda lämmintä mehua odotellessamme makkaroiden paistumista.
Seuraavaksi suuntasimme bongaamaan kolmen kunnan rajapyykin eli kohdan, missä Tampereen, Kangasalan ja Lempäälän rajat kohtaavat.
Luonnonsuojelualueen länsirajalla kulkeva Lorupolun Keissutie oli mäkinen ja ylitimme useamman suoalueen pitkospuita pitkin. Otimme action-kameralla vedenalaisia kuvia oranssien lehtien värikirjoa hehkuvasta lammikosta.
Luonnonsuojelualueella on useita suoalueita. Tutustuimme suon kasveihin ja kaunis tähtimäinen karhunsammalmätäs vangitsi huomion.
Meidän oli tarkoitus kiertää lyhyintä reittiä Makkarajärvelle, mutta sinne johtava polku oli yhtä lätäkköä. Päätimme jatkaa pohjoiseen helppokulkuisempaa reittiä Lintuhyttiin päin.
Metsässä alkoi olla jo hämärää saavuttuamme luonnonsuojelualueen pohjoispuolelle. Olimme olleet retkellä jo monta tuntia ja päätimme, että on paras lähteä kotiin vielä valoisan aikaan. Tutustuisimme Makkarajärveen toisella kertaa.
Ihan lopussa nuoret halusivat ottaa viimeisiä taidekuvia.


































