Kevät 2

Kaupin kansanpuisto, toukokuu

Saavuimme kauan odotetun kevätsateen jäljiltä raikkaseen Kaupin kansanpuistoon toukokuun puolivälissä. Kaupin historiallisen kansanpuiston urheilupuiston alue ei ole rauhoitettu, mutta se on suurelta osin säästynyt metsähakkuilta pidemmän aikaa, sillä alue on toiminut kaupunkilaisten virkistysalueena jo 1800-luvulta lähtien. Monin paikoin kansanpuistoa löytyy eri-ikäistä ja monilajista puustoa, ja paljon lahopuuta.

Suuntasimme Näsijärven rannan kauniita harjumaisemia kohti. Lähdimme metsäpolulle tutkimaan aikaisen kevään merkkejä. Mustikat kukkivat jo ja kuusenkerkät eli kuusen vuosikasvaimet olivat hyvässä kasvussa.

Tutkimme eri puulajien, mm.koivujen (kuva vasemmalla) ja pihlajien (kuva oikealla) kevätversoja.

Näsijärvelle avautuvalle korkealle näköalapaikalle saavuttuamme otimme kamerat esiin ja nuoret alkoivat ottaa innokkaasti valokuvia ja videokuvaa keväiseen kukoistukseen puhkeavassa luonnosta.

Lähdimme kävelemään syvemmälle Kaupin kansanpuistoon. Pysähdyimme aistimaan keväistä luontoa ja kuuntelemaan kevätlintujen iloista laulua. Mustarastas lensi läheiselle oksalle polullamme.

Nuoret halusivat oppia eri puulajien nimiä ja tuntomerkkejä, ja mistä voi päätellä elävien puiden ikää. Hyvin nuorten puiden ikää voi laskea yleensä oksakerrosten lukumäärästä, sillä ne kasvattavat joka vuosi uuden kerroksen. Puun vanhetessa se ei kuitenkaan onnistu enää hyvin, sillä pituuskasvun hidastuessa alimmat oksakerrokset alkavat kuolla ja pudota pois. Kun pituuskasvu hidastuu, puu alkaa kasvaa enemmän paksuutta. Keskustelimme siitä, kuinka koko ei aina kerro ikää, sillä puiden kasvuun vaikuttaa paljon niiden kasvupaikka (onko ympärillä riittävästi tilaa kasvaa, valon määrä ja maaperän ravintorikkaus). Esimerkiksi kuivalla kasvupaikalla kallion päällä kasvava pienehkö puu saattaa olla yllättävän vanha.

Löysimme ympäriltämme hyvin vanhan oloisia paksurunkoisia ja -kaarnaisia koivuja, haapoja, mäntyjä ja kuusia. Nuoret olivat kiinnostuneita myös puiden rungoilla kasvavista jäkälistä.

Lähdimme tutustumaan metsän keskellä, Kaupin vesitornin ja tähtitornin alla sijaitsevaan jyrkähköön sammalpeitteiseen kallioseinämään. Nuoret kiinnostuivat sen läheisyydellä sijaitsevista kolosta, mikä eläin siellä mahdollisesti asustelee. Ehkä kettu? Supikoira? Asetimme aktiviteettikameran kolon lähelle ja kävelimme itse kauemmas seuraamaan hiljaa, alkaisiko kolon läheisyydessä näkyä liikkeitä. Löysimme myös toisen jännittävän kolon mäestä.

Kallioseinämällä kasvoi muiden muassa eri sammallajeja ja puhkeamassa olevia spiraalin muotoon käpertyneitä kallioimarteita. Sammal oli sateen jäljiltä hyvin märkää ja nuoret ottivat lähivideoita kosteasta sammaleesta. Oli hieman sademetsän tunnelmaa.

Keskustelimme millaisia tuntemuksia metsä herättää meissä.

“Tuntuu niin rauhalliselta täällä metsässä”, yksi nuori sanoi. “Tulee niin hyvä olo, kun saa kävellä metsässä”, toinen jatkoi. Sade hieman ropisi, kun lähdimme kohti nuotiopaikkaa. Pitkästä aikaa metsäpalovaroitus ei ollut voimassa ja pystyimme lämmittämään retkieväämme nuotiolla. Pitkän metsäkävelyn jälkeen eväät maistuivat erityisen maukkailta.

Kokeilimme syönnin jälkeen vielä veden alla kuvausta aktiviteettikameralla, mutta ison Näsijärven vesi oli vielä niin kylmää ja aurinko juuri pilvessä, että kädet palelivat. Päätimme jatkaa veden alla kuvausta seuraavilla kerroilla kirkkaammalla säällä ja kesän lämmittäessä vettä.