Kesä 2

Kanoottiretki Saunasaareen, heinäkuu

Ennen kanoottiretkea, Suomen yli kulki isoja saderintamia. Edellisenä päivänä satoi kaatamalla aamusta iltaan ja tuuli voimakkaasti. Kanoottivuokraamolle kävellessämme tuuli oli onneksi tyyntynyt ja sadekuuroja tuli vain silloin tällöin.

Pyhäjärven rannassa Varalassa meitä odotti kaksi vankkarakenteista suurkanoottia. Alkoi vesille lasku. Järvi kimmelsi hopeisena, kun aurinko pilkisteli sadepilvien lomitse. Kanootit lipuivat kauniisti ja sulavasti Pyhäjärvellä. Melojien ryhmätyö sujui hyvin. Saunasaari siinsi edessämme kutsuvana.

Kokeilimme järvellä action-kameralla kuvausta veden alla.

Saunasaaren etelänpuoleisesta rannasta löysimme kanooteille rakennetun vetopaikan, jonka avulla saimme nostettua kanootit helposti rannalle. Sateisen päivän ansiosta saarella ei ollut muita retkeilijöitä.

Saarella on yleinen, kaupungin hoitama nuotiopaikka. Kuivia puita löytyi liiteristä ja retkellä mukana oleva eräoppaamme Basho opasti nuoria sytykkeiden tekoon. Kun nuotio oli saatu kunnolla syttymään, lähdimme pienelle seikkailulle saaren luontoon. Saunasaaressa ei ole tiettävästi ollut koskaan asutusta ja siellä kasvaa monia puulajeja. Löysimme hyvin vanhoja mäntyjä ja jykeviä haapoja, koivuja ja korkeita pihlajia. Olimme keskellä vanhaa metsää ja pyysimme nuoria aistimaan tämän metsän luonnetta. “On raikasta ja hiljaista”, eräs nuori sanoi.

Alkoi taas sataa, mutta Saunasaaren korkealle kohoavat puut tarjosivat meille suojan sateelta. Tunsimme olevamme kuin sademetsässä, oli niin kosteaa. Pyysimme nuoria etsimään puun, johon olisi kiva tutustua paremmin ja jonka luona on hyvä olla. Lopuksi nuoret ottivat valokuvia mieleisistään puista ja paikoista saarella.

Kävimme myös saaren läntisessä päässä. Alla olevassa kuvassa on kivi, joka on museoviraston mukaan lapinraunion keskuskivi pronssi- tai rautakaudelta.

Mustikat olivat alkaneet saada jo hiukan sinistä väriä ja maistelimme pieniä mustikoita. Keskustelimme niiden poimimisesta ja säilömisestä talven varalle. Nuoret kyselivät saako niitä poimia itse ja kerroimme jokaisenoikeuksista Suomessa. Marjastus ja sienestys on sallittua kaikkialla, paitsi joillakin luonnonsuojelualueilla. Toki lähelle yksityisomistuksessa olevia taloja ja pihoja ei ole hyvä mennä poimimaan. Marjoja on metsissä myös niin paljon, että ihmiset (ja muut eläimet) pystyvät käyttämään vain murto-osan niistä. Kuvassa mustikanvarpuja saaren länsipäässä.

Sade ei hellittänyt ja ilma tuntui viilenevän. Joimme retkipakissa nuotiolla lämmennyttä teetä ja söimme retkieväitä sateen välillä sammuttaen nuotion tulta. Tee ja lämpimät eväät maistuivat todella maukkailta seikkailullamme.

Nuoret ottivat videoita ja iloinen nauru raikui metsässä.

Vihdoin taivas alkoi taas kirkastua ja heti sateen lakattua lähdimme melomaan takaisin rantaan.

Palautettuamme kanootit Varalaan keskustelimme retkestä ja kysyimme, toivovatko nuoret parempaa säävarausta seuraavalle retkelle. Nuoret vastasivat, että sade teki retkestä mielenkiintoisemman, oikean seikkailun – että on hyvä oppia olemaan ulkona myös sateella. Näistä iloisista tunnelmista pääsemme jatkamaan retkiä säässä kuin säässä. Yksi retkien tavoitteista on saavutettu!