Kesä 1

Kesällä 2026 teimme kolme retkeä vanhoissa metsissä Pirkanmaalla. Kesäkuussa suuntasimme kevään retkiltä tuttuun Kauppi-Niihamaan, tällä kertaa fatbike-pyörillä liikkuen laajalla alueella isoa metsää. Heinäkuussa piipahdimme Pyynikinharjulla, jonka rannalta meloimme kanooteilla Pyhäjärvessä sijaitsevaan luonnontilaiseen Saunasaareen. Elokuussa teimme koko päivän kestävän vaelluksen Seitsemisen kansallispuistossa.

Kauppi-Niihama, kesäkuu

Ensimmäinen kesällä tehty retki osui kesäpäivänseisauksen tuntumaan, valoisimpaan aikaan vuodessa pohjoisella pallonpuoliskolla. Luonnon vehreys ja keskikesän kukkaloisto oli parhaimmillaan ja linnut livertelivät vielä ahkerasti. Toukokuussa runsaasti kukkineet mustikat olivat täynnä vihreitä, sinistymistä odottavia marjoja. Kuusen kerkät eli kuusen vuosikasvaimet olivat vielä erotettavissa, mutta jo miltei tummuneet ja sulautuneet kuusen oksiin.

Kokoonnuimme Kaupissa ja vuokrasimme sieltä kaikille osallistujille fatbiket, joiden avulla pääsimme liikkumaan eri puolilla isoa Kauppi-Niihaman metsää. Kauppi-Niihaman metsästä voi lukea Kevät 1 -blogin alusta.

Testailimme, että pyörien vaihteet ja säädöt olivat kohdallaan. Kaikki olivat ensimmäistä kertaa fatbiken selässä. Lähdimme pyöräilemään metsän siimekseen iloisten huudahdusten siivittäminä, kun pyörät liikkuivat keveästi ylämäkiä ja paksut renkaat mahdollistivat kurvaamisen esimerkiksi ojan kautta.

Ensimmäinen kohde oli Kaupin korkein kohta Pirunvuori. Pirunvuori kohoaa noin 151 metriä merenpinnan yläpuolelle. Söimme lounaseväät ja teimme aistiharjoituksen luonnossa. Kuuntelimme silmät kiinni läheltä ja kaukaa kuuluvia ääniä. Haapojen lehdet havisivat keskikesän tuulessa. Havainnoimme metsän tuoksuja ja mikrobi-ilmaa. Ja kosketimme tietoisesti maata, kalliota ja sammalia minkä päällä seisoimme. Havainnoimme myös omia tuntemuksia luonnossa, miltä tuntuu nyt metsässä. “Vapaalta”, eräs nuori sanoi.

Sen jälkeen nuoret saivat tehtäväksi etsiä ympäröivästä luonnosta jotakin, mikä kuvaa sitä miltä heistä tuntuu kyseisellä hetkellä ja ottaa siitä valokuvan. Keskustelimme kuvien merkityksistä.

Ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa, annoimme nuorille tehtäväksi ottaa retken aikana viisi kuvaa mitkä heidän mielestään kertovat parhaiten millainen Suomen luonto on. Millaiset kuvat kertoisivat esimerkiksi ystävälle tai sukulaiselle toisessa maassa Suomen luonnosta.

Jatkoimme matkaa kohti Niihamaa. Soukonvuoren luonnonsuojelualueen kohdalla pysähdyimme kuuntelemaan ja äänittämään lintujen laulua. Voimakas parin kuukauden takainen lintujen konsertointi parhaaseen pesimäaikaan huhtikuun retkellä samassa paikassa oli hiljentynyt lempeäksi ja keveäksi laulannaksi. Kun aloimme äänittää, linnut hiljentyivät täysin. Lähdimme jatkamaan pyöräilyä.

Nuoret halusivat kokeilla järven ympäri kiertävää juurakkoista ja välistä mutaistakin polkua pyörillä. Hienosti onnistui kaikilta vähän haastavampi maastopyöräily!

Niihaman majalle päästyämme lepäsimme hetken ahvenanmaanlampaiden luona. Kävimme myös majan kahviossa virkistäytymässä.

Sitten tulikin aika palauttaa pyörät Kauppiin. Aurinko oli mennyt pilveen ja sateen mahdollisuus leijui ilmassa. Se oli hyvä, sillä taas oli viime sateesta mennyt sen verran aikaa, että metsässä oli kovin kuivaa ja metsäpalovaroitus oli voimassa. Ehkä seuraavalla retkellä pääsisimme taas nuotiota sytyttämään ja grillamaan metsässä. Pyöräilimme takaisin iloisissa tunnelmissa.